Pakkane puree meihinki

Viikko taas vierähtäny ihan mukavissa merkeissä. Nyt tuli sitte ne kunnon pakkasetki , -20 on ihan liikaa, ja kyllä rupes ponistaki huomaamaan että vähän on pakkanen purru. Sen verran on aina välillä ollu ku ruutitynnyri.

Torstain valmennuksessa pysyttäydyttiin poissa uralta ja se teki meille seinään liimaantujille oikein hyvää. Bella oli vähän sillä tuulella että älä sä akka sielä mulle jäkätä, mutta Minnan avulla saatiin kyllä annettua oikein mukava asennemuutos ja ohjat ratsastajalle. Ainakin hetkeksi. Oon vaa antanu sen vedellä mua tuolla ihan liikaa, mutta nyt se loppuu. Ja kyllhä se poni rupes sit löytää uusia vaihteita.

Perjantaina Jenni kävi keventelemässä Bellan ja mä sitte hieroin neidin kaulan ja selän sen jäkeen. Poni oli iha transsissa. Huomas että tykkää.

Lauantaina päätin lähteä Beltsin kanssa maastoon, Toppakamat, heijastimet ja otsalamppu mukaan ja eikun menoks. Poni oli tosi ilonen ku ei tarvinnu maneesiin mennä ja tipsutteli menemään kentän ympäri korvat hörössä. Pariin otteeseen käytiin pieni puskalenkki, mutta ei sen pahemmin oikein metsään päästy sillä otsalampusta oli loppumassa patterit. onneks kentällä on valot eikä pohja ollu liian liukas niin pystyttiin siellä temmeltämään. Sunnuntaina sitte oltii kaikki kolme kävelemässä maastossa. oikein mukava iltalenkki

Maanantaina kävin vähän pönköttämäs koulua ja varmistamassa että kuri oli tallella ja olihan sen. Tosin matka tallilta maneesiin ei ollut helppo.
Päätin pitkästä aikaa taluttaa bellan maneesiin (yleensä nousen selkään jo tallin pihalta) noh eipä ollu niin hyvä idea. Alku sujui hyvin  ja beellä ei ollut kuin vähän pakkas intoa, mutta kun päästiin taas siihen viimeisen tarhan kohdalle jossa sattuu olemaan ori ja kun maneesin taakse oli ilmestynyt iso kaivuri niin eihän sinne nyt voinut mennä. Muut hevoset rupes sitte tarhoissa vähän riehumaan ja neiti singahteli sinne tänne ja oli ihan pörinöissä, mutta ei onneks saanu mua kumottuu ja pienen keskittymis harjoituksen jälkeen päästiin sitte maneesiin, missä kävelin sen kanssa maasta hetken ennen kuin kipusin selkään jotta sain sitä vähän rauhoteltuu.
Ratastaessa se oli alkuun melko säpäkkä eikä malttanut kuunnella mutta kun rauhoittui ja otti ohjeet kuuleviin korviinsa niin poni toimi oikein mallikkaasti

Tiistaina oltiin taas valmennuksessa ja meille oli sielä seuraa pitämässä Veera uuden vuora hevosensa kanssa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja kasvoja uudessa paikassa.
Olin erittäin positiivisesti yllättynyt sillä Bella oli tänään ihmeen yhteistyökykyinen alusta alkaen. Mutta taas kun rupesi puhti loppumaan niin neiti alkoi painamaan ohjille. Kyllä se kunto vielä kasvaa.

Keskiviikkona Bels saakin sitte uudet korkkarit 

ja torstaina olis sitte Jennin ja Bellan vuoro mennä Blondin viilattavaks