Uusi yhteinen vuosi on hyvä alottaa tippumisella

Moi taas!

Bella päätti sitten aloittaa toisen yhteisen vuoden samalla tavalla kuin ensimmäisenkin, nimittääin ulkoistamalla mut satulasta. Voi hyvää päivää.

Lumet oli juuri sopisvasti sulanut pelloilta eikä mäet ollu enää mutalillussa joten päätin vetästä neidin kanssa mäkitreenin. Oltiin siinä jo muutamaan kertaa vedetty iso mäki edes takas ja tavattu parit peurat vain pienen hämmästelyn kera ku päätin mennä nyppylöille (neljä vähän matalempaa mutta vähän jyrkempää nousua ja laskua putkeen). Tässäkään vaiheessa ei ollut ongelmia. Kun oltiin nyppylät menty kahteen otteeseen tallia kohti niin päätin kääntää ympäri ja mennä ne tallilta pois päin ja lopettaa treenin. Noh ensimmäisen nyppylän päällä neiti vetää äkki stopit ja lähtee peruuttamaan mäkeä alas. Itse tietenkin pistän pohkeet kiinni että ei kun mene nyt eteen. neiti jää paikalleen heilumaan että ei ei ei ei vaan voi kun ihan varmasti sielä on joku mörkö. Päädyttiin poikittain mäen keskelle ja päätin että jos alas mennään niin mene sitte etuperin, koska muuten me tullaan täältä kuperkeikkaa. Ja mitä pieni pahvi tekee. Loikkasee eteen, vetäsee pään alas ja heittää mut köyrypukillaa nyppylän juurelle mutalilluun... kiitos tästä. Hölmönä ponina siltä kuitenki katoo aina suuntavaisto kun se pääsee irti (hyvä niin), joten se jäi vaan tohelona seisomaan mun viereen just sen näkösenä että "huh olipas pelottavaa, nii mitäs siitte tehtäs?" Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin eikä ittestä tai ponista löytyny naarmun naarmua. ei muuta kun housuja vähä puhtaaks ja takas selkään. 

~

Viime viikolla Sabina kävi toppaamassa meijän koulupenkiä uuteen uskoon ja päästiin kuin päästiinkin eroon mattesista. Ja kyllä tuli huomattua itekkin kuinka paljon mukavammin pääsee istumaan hevosen ympäri kun on mahollisimman vähän välissä. Ihan mahtavaa :) Estepenkillee ei ruvettu mitään tekemään kun on vähemmäällä käytöllä eikä sen kanssa ole mitään ongelmia ollu.

~

Ja tossa pari päivää sitten tuli postista uuden ridahousut mulle ja kisahuopa bellalle. Ja tähän liittyen täytys varmaan muistaa mainita että 30.3 ollaa Bellan kanssa menossa koulukisoihin vetämää K.N. Special :) Katotaan vähä että mites se lähtee näin kuntoutuksen jälkee ja täytyy myöntää että vähän jännittää, koska en oo ite bellalla vielä kertaakaa kisannu :) 

Lähiaikoina on lupa odottaa retuilua meidän osalta, 

sillä Anna päätti heittää haasteen meille. 

Mulla on jo vähä mielessä että mitä tehään,

mut pidän teitä viel jännitykkses ;)

Pakkane puree meihinki

Viikko taas vierähtäny ihan mukavissa merkeissä. Nyt tuli sitte ne kunnon pakkasetki , -20 on ihan liikaa, ja kyllä rupes ponistaki huomaamaan että vähän on pakkanen purru. Sen verran on aina välillä ollu ku ruutitynnyri.

Torstain valmennuksessa pysyttäydyttiin poissa uralta ja se teki meille seinään liimaantujille oikein hyvää. Bella oli vähän sillä tuulella että älä sä akka sielä mulle jäkätä, mutta Minnan avulla saatiin kyllä annettua oikein mukava asennemuutos ja ohjat ratsastajalle. Ainakin hetkeksi. Oon vaa antanu sen vedellä mua tuolla ihan liikaa, mutta nyt se loppuu. Ja kyllhä se poni rupes sit löytää uusia vaihteita.

Perjantaina Jenni kävi keventelemässä Bellan ja mä sitte hieroin neidin kaulan ja selän sen jäkeen. Poni oli iha transsissa. Huomas että tykkää.

Lauantaina päätin lähteä Beltsin kanssa maastoon, Toppakamat, heijastimet ja otsalamppu mukaan ja eikun menoks. Poni oli tosi ilonen ku ei tarvinnu maneesiin mennä ja tipsutteli menemään kentän ympäri korvat hörössä. Pariin otteeseen käytiin pieni puskalenkki, mutta ei sen pahemmin oikein metsään päästy sillä otsalampusta oli loppumassa patterit. onneks kentällä on valot eikä pohja ollu liian liukas niin pystyttiin siellä temmeltämään. Sunnuntaina sitte oltii kaikki kolme kävelemässä maastossa. oikein mukava iltalenkki

Maanantaina kävin vähän pönköttämäs koulua ja varmistamassa että kuri oli tallella ja olihan sen. Tosin matka tallilta maneesiin ei ollut helppo.
Päätin pitkästä aikaa taluttaa bellan maneesiin (yleensä nousen selkään jo tallin pihalta) noh eipä ollu niin hyvä idea. Alku sujui hyvin  ja beellä ei ollut kuin vähän pakkas intoa, mutta kun päästiin taas siihen viimeisen tarhan kohdalle jossa sattuu olemaan ori ja kun maneesin taakse oli ilmestynyt iso kaivuri niin eihän sinne nyt voinut mennä. Muut hevoset rupes sitte tarhoissa vähän riehumaan ja neiti singahteli sinne tänne ja oli ihan pörinöissä, mutta ei onneks saanu mua kumottuu ja pienen keskittymis harjoituksen jälkeen päästiin sitte maneesiin, missä kävelin sen kanssa maasta hetken ennen kuin kipusin selkään jotta sain sitä vähän rauhoteltuu.
Ratastaessa se oli alkuun melko säpäkkä eikä malttanut kuunnella mutta kun rauhoittui ja otti ohjeet kuuleviin korviinsa niin poni toimi oikein mallikkaasti

Tiistaina oltiin taas valmennuksessa ja meille oli sielä seuraa pitämässä Veera uuden vuora hevosensa kanssa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja kasvoja uudessa paikassa.
Olin erittäin positiivisesti yllättynyt sillä Bella oli tänään ihmeen yhteistyökykyinen alusta alkaen. Mutta taas kun rupesi puhti loppumaan niin neiti alkoi painamaan ohjille. Kyllä se kunto vielä kasvaa.

Keskiviikkona Bels saakin sitte uudet korkkarit 

ja torstaina olis sitte Jennin ja Bellan vuoro mennä Blondin viilattavaks

valmennusta ja naru ongelmia

Keskiviikkona Jennillä ja Beellä tosiaan oli Minnan valmennus. Tällä kerta Bella ei kuulema tuntunut niin hyvältä kuin viimeaikoina. Se oli haluton ja hanasi vastaa eikä oikein jaksanut keskittyä. Vaikka Minnan opastuksella ponia saatiin ruotuun ei se kuitenkaan sen parhaita päiviä ollut. 

Anteeks erittäin huono laatu

Torstaina kävin itse Bella selässä vähän tarkastamassa tilannetta ja kyllä se tuntui aikalailla siltä mitä Jenni oli kertonut mutta oli se kuitenkin vähän pirteämmän oloinen. Vähän vängerrettiin etu- ja takaosa käännöksi sekä paljon paljon taivutteluja ja jokunen pohkeenväistö pätkä. Alkuun neiti oli vähän hanakka mutta loppua kohti rentoutui ja pehmeni mukavasti. Vähän olisin kuitenkin toivonut lisää ruutia joka nähtiin taas maneesiin mentäessä kun ei etuperin haluttu sinne niin peruutettiin sitten oikee tarmokkaasti. Taitaa tulla peruutuksesta meijän paras kouluosuus jos tää tahti jatkuu. Mikäköhän siinäkin on että maneesiin meno ei oikein innosta? vähän taitaa toi pimeyskin pirpanaa jänskättää kun eihän sitä tiiä mitä mörköjä maneesin nurkalta aina hyökkää.

Saas nähä miltä Bella tänään tuntuu kun hyppään taas koulupenkin syövereihin ja käyn vähän  rääkkäämässä lihaksia Minnan valmennuksen merkeissä.

-

On tässä jo hetken mietiskellyt että mikä siinä on ku Bels aina nakertelee ja maiskuttelee naruja? Tarhasta ku haet nii ottaa saman tie narun suuhu ja "taluttaa ittensä tallii", Vesiboksis ku laitat ni reuna narut on nannaa. 

chekkaa Bellan retuilut --> http://www.youtube.com/watch?v=fbTPxOefiF0

Tästä se alkaa

Heips.
Tämä blogi kertoo kahden nuoren hevosen omistajan (siskosten) ja yhteisen hevosen matkasta.
Miten sieltä syvyyksistä noustiin kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen ja missä sitä ollaan nyt. Mitä kaikkea hauskaa puuhastelua ja totista treenaamista me keksitään (ja ollaan jo keksitty) Bellan piristämiseksi. Josko sitä vielä pääsee uudestaan kouluaitojen sisäpuolelle :)

Tästä se lähtee...