Uusi yhteinen vuosi on hyvä alottaa tippumisella

Moi taas!

Bella päätti sitten aloittaa toisen yhteisen vuoden samalla tavalla kuin ensimmäisenkin, nimittääin ulkoistamalla mut satulasta. Voi hyvää päivää.

Lumet oli juuri sopisvasti sulanut pelloilta eikä mäet ollu enää mutalillussa joten päätin vetästä neidin kanssa mäkitreenin. Oltiin siinä jo muutamaan kertaa vedetty iso mäki edes takas ja tavattu parit peurat vain pienen hämmästelyn kera ku päätin mennä nyppylöille (neljä vähän matalempaa mutta vähän jyrkempää nousua ja laskua putkeen). Tässäkään vaiheessa ei ollut ongelmia. Kun oltiin nyppylät menty kahteen otteeseen tallia kohti niin päätin kääntää ympäri ja mennä ne tallilta pois päin ja lopettaa treenin. Noh ensimmäisen nyppylän päällä neiti vetää äkki stopit ja lähtee peruuttamaan mäkeä alas. Itse tietenkin pistän pohkeet kiinni että ei kun mene nyt eteen. neiti jää paikalleen heilumaan että ei ei ei ei vaan voi kun ihan varmasti sielä on joku mörkö. Päädyttiin poikittain mäen keskelle ja päätin että jos alas mennään niin mene sitte etuperin, koska muuten me tullaan täältä kuperkeikkaa. Ja mitä pieni pahvi tekee. Loikkasee eteen, vetäsee pään alas ja heittää mut köyrypukillaa nyppylän juurelle mutalilluun... kiitos tästä. Hölmönä ponina siltä kuitenki katoo aina suuntavaisto kun se pääsee irti (hyvä niin), joten se jäi vaan tohelona seisomaan mun viereen just sen näkösenä että "huh olipas pelottavaa, nii mitäs siitte tehtäs?" Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin eikä ittestä tai ponista löytyny naarmun naarmua. ei muuta kun housuja vähä puhtaaks ja takas selkään. 

~

Viime viikolla Sabina kävi toppaamassa meijän koulupenkiä uuteen uskoon ja päästiin kuin päästiinkin eroon mattesista. Ja kyllä tuli huomattua itekkin kuinka paljon mukavammin pääsee istumaan hevosen ympäri kun on mahollisimman vähän välissä. Ihan mahtavaa :) Estepenkillee ei ruvettu mitään tekemään kun on vähemmäällä käytöllä eikä sen kanssa ole mitään ongelmia ollu.

~

Ja tossa pari päivää sitten tuli postista uuden ridahousut mulle ja kisahuopa bellalle. Ja tähän liittyen täytys varmaan muistaa mainita että 30.3 ollaa Bellan kanssa menossa koulukisoihin vetämää K.N. Special :) Katotaan vähä että mites se lähtee näin kuntoutuksen jälkee ja täytyy myöntää että vähän jännittää, koska en oo ite bellalla vielä kertaakaa kisannu :) 

Lähiaikoina on lupa odottaa retuilua meidän osalta, 

sillä Anna päätti heittää haasteen meille. 

Mulla on jo vähä mielessä että mitä tehään,

mut pidän teitä viel jännitykkses ;)

Hevosvoimat liikenteessä

Viikonloppuna tuli taas todistettua etteivät kaikki ymmärrä miten hevoseen kuuluu suhtautua liikenteessä tai niiden lähellä liikuttaessa. Mutta myös ratsastajan tulisi ottaa huomioon autoilijat eikä vain syytellä heitä. Tässä muutama oma kokemus ratsastajan ja autoilijan näkökulmasta.

RATSASTAJAn näkökulmasta

Olin Bellan kanssa kävelemässä kentällä kun viereistä autotietä (rajoitus 30km/h ja kylttejä joissa pyydetään varomaan hevosia löytyy) pitkin ajaa vanhahko punainen auto, jonka kyydissä pari jamppaa. Ja kuten arvata saattaa, he tietty saivat ihan hirmuisen hyvän idean. Ensin ajoivat oikein hitaasti ja juuri ennen meitä pistivät sitten nastan lautaan. Eihän se kottero siitä mihinkään lähtenyt mutta jumalaton sutiminen vaan kävi. Siinä vaiheessa hieman kiehahti oman pään sisällä. Hyvähän se on sieltä aidan toiselta puolelta yrittää mua pudottaa kun ei autolle voi käydä mitään.

Tässä vaiheessa teki mieli antaa Bellalle maailman suurin porkkanakakku, nimittäin jätkien harmiksi ja mun onneksi neiti ei korvaansakkaan loksauttanut :D hahaaa siitäs saitte! MUTTA mitä jos kyseessa olisi ollut joku säikympi hevonen? jos se ei olisikaan tapahtunut kentällä vaan liikenteessä? siinä olisi voinut käydä huonosti niin ratsastajalle ja hevoselle kuin autolle ja autoilijallekkin.

AUTOILIJAn näkökulmasta

Muutama viikko takaperin, kun olin matkalla tekemään iltatallia klaukkalaan, kohtasin ratsastajan liikenteessä vähän liiankin nopeasti. Pimeää, loskainen ja mutkainen tie, muutama katuvalo, en ollut vielä laittanut pitkiä päälle, tien nopeusrajoitus oli 50, ei varoitusta hevosista, mutta koska tiesin sielä liikkuvan niitä ajoin paljon hiljempaa..Yhtäkkiä kuomasin mutkassa olevan ratsukon, äkkiä jarrut pohjaan ja toiselle puolelle tietä. Kerkesin juuri väistää eikä hevonenkaan onneksi säikähtänyt. Kaikki kävi todella nopeasti, MUTTA ratsukon olisi voinut huomata nopeamminkin, mikäli ratsastaja olisi miettinyt omaa varustustaan. Kaikki autolla liikkuvat ymmärtävät etteivät auton valot osoita korkeuksiin ja tämän ratsukon ainut heijastin sattui olemaan ratsastajan päällä oleva heijastinliivi. Ei ihmekkään ettei heitä näkynyt! 

Suosittelen todella lämpimästi hankkimaan omille karvaturvillenne hieman paremman heijastin varustuksen, mikäli ette halua vahingossa päätyä auton keulan koristeeksi. Ei se oikea hevonen nokassa tee autosta Mustangia.

 Liikkukaa varovasti ja muistakaa heijastimet!

Tässä meidän heijastin varustus. Kyllä näkyy :)

Pakkane puree meihinki

Viikko taas vierähtäny ihan mukavissa merkeissä. Nyt tuli sitte ne kunnon pakkasetki , -20 on ihan liikaa, ja kyllä rupes ponistaki huomaamaan että vähän on pakkanen purru. Sen verran on aina välillä ollu ku ruutitynnyri.

Torstain valmennuksessa pysyttäydyttiin poissa uralta ja se teki meille seinään liimaantujille oikein hyvää. Bella oli vähän sillä tuulella että älä sä akka sielä mulle jäkätä, mutta Minnan avulla saatiin kyllä annettua oikein mukava asennemuutos ja ohjat ratsastajalle. Ainakin hetkeksi. Oon vaa antanu sen vedellä mua tuolla ihan liikaa, mutta nyt se loppuu. Ja kyllhä se poni rupes sit löytää uusia vaihteita.

Perjantaina Jenni kävi keventelemässä Bellan ja mä sitte hieroin neidin kaulan ja selän sen jäkeen. Poni oli iha transsissa. Huomas että tykkää.

Lauantaina päätin lähteä Beltsin kanssa maastoon, Toppakamat, heijastimet ja otsalamppu mukaan ja eikun menoks. Poni oli tosi ilonen ku ei tarvinnu maneesiin mennä ja tipsutteli menemään kentän ympäri korvat hörössä. Pariin otteeseen käytiin pieni puskalenkki, mutta ei sen pahemmin oikein metsään päästy sillä otsalampusta oli loppumassa patterit. onneks kentällä on valot eikä pohja ollu liian liukas niin pystyttiin siellä temmeltämään. Sunnuntaina sitte oltii kaikki kolme kävelemässä maastossa. oikein mukava iltalenkki

Maanantaina kävin vähän pönköttämäs koulua ja varmistamassa että kuri oli tallella ja olihan sen. Tosin matka tallilta maneesiin ei ollut helppo.
Päätin pitkästä aikaa taluttaa bellan maneesiin (yleensä nousen selkään jo tallin pihalta) noh eipä ollu niin hyvä idea. Alku sujui hyvin  ja beellä ei ollut kuin vähän pakkas intoa, mutta kun päästiin taas siihen viimeisen tarhan kohdalle jossa sattuu olemaan ori ja kun maneesin taakse oli ilmestynyt iso kaivuri niin eihän sinne nyt voinut mennä. Muut hevoset rupes sitte tarhoissa vähän riehumaan ja neiti singahteli sinne tänne ja oli ihan pörinöissä, mutta ei onneks saanu mua kumottuu ja pienen keskittymis harjoituksen jälkeen päästiin sitte maneesiin, missä kävelin sen kanssa maasta hetken ennen kuin kipusin selkään jotta sain sitä vähän rauhoteltuu.
Ratastaessa se oli alkuun melko säpäkkä eikä malttanut kuunnella mutta kun rauhoittui ja otti ohjeet kuuleviin korviinsa niin poni toimi oikein mallikkaasti

Tiistaina oltiin taas valmennuksessa ja meille oli sielä seuraa pitämässä Veera uuden vuora hevosensa kanssa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja kasvoja uudessa paikassa.
Olin erittäin positiivisesti yllättynyt sillä Bella oli tänään ihmeen yhteistyökykyinen alusta alkaen. Mutta taas kun rupesi puhti loppumaan niin neiti alkoi painamaan ohjille. Kyllä se kunto vielä kasvaa.

Keskiviikkona Bels saakin sitte uudet korkkarit 

ja torstaina olis sitte Jennin ja Bellan vuoro mennä Blondin viilattavaks

Viikko täynnä valmennusta, liinausta, lanausta ja muuta mukavaa

Moikka vaan! Sen verran ollu täyteen buukattu viikko että sain vasta nyt rauhotuttuu tekemään tätä postausta. 

Perjantaina mulla ja Bellalla oli Blondin valmennus ja alkuun neiti toimi suhteellisen mukavasti. Hieman oli tuon suoruuden kanssa erimielisyyttä mutta ratsastettavuus oli normaali. Tehtävänä oli työskentely voltit (ks.kuva) jotta saataisiin se neitokainen suoremmaksi ja hyväksymään paremmin kummankin ohjan vaikutus, se kun tykkää aina välillä nojata vasempaan ja olla tyhjä oikeaan. Välillä tuli ihan hyviä pätkiä ja tämän päivän onnistuminen löytyi yllättäen laukasta. Laukka tuntui hyvältä ja sitä pystyi säätelemään yllättävän vaivattomasti. Mutta eihän sitä näin helpolla voi päästä. Neiti nimittäin päätti että ravi-laukka siirtymisen on ihan pyllystä ja hän haluaa vain laukata. No loppu tunnista me sitten keskusteltiin siitä että mennäänkö me sitä ravia vai ei. Kyllä se loppujen lopuksi sitten kelpuutti mun ravi idean mutta ei se helppoa ollu.

Lotta oli kuvaamassa valmenusta mutta sen ottamat videot heilu

 ja huoju niin paljon ettei niistä mitää selkoa saanu. 

Jenni kuitenki lupautui kuvaamaan tämän viikon valmennuksen 

jos aikataulut antaa periksi :)

Lauantaina annoin Belin ensin riehua liinassa sen minkä tahtoi ja kyllä sieltä sitä pöhö virtaa jonkin verran löytyi. Menin sitte vähän hölkkäämään sillä ilman satulaa ja huomasin erään mukavan jutun. Bella on saanut enemmän massaa ku oon ees tajunnu, eihän se mikää lihapulla tai lihaskimppu ole mutta silti. Selkärankakaan ei hankaa samalla tavalla. Toki jenni mulle siitä sanoi kun se viimeksi sillä meni satulatta mutta täytyyhän se ite tuntee ennen ku uskoo kun ei se satulan kanssa tule samalla tavalla ilmi.

Tällä kertaa Lotta jopa keskittyi kuvaamiseen,

joten tässä pieni pätkä Beltsin pikku pukeista sekä

meijän löllöilystä ilman satulaa :)

Sunnuntaina pidettiin sitte kevyt puomi/ kavaletti päivä. Sain pari pikku apulaista ( Lotan ja Iidan ) tallille mukaan laittelemaan puomeja ja kavaletteja ja kävelemään bellalla sen ajan ku väsäilin välejä kuntoon. Ihan perus setillä mentiin kun maneesissa oli kuitenkin muitakin ratsastajia vaikka olivatkin suureksi osaksi uudella puolella. Tein tehtävän mahdollisimman helposti säädeltäväksi jotta tytöt pystyivät tehdä tarvittavat muutokset 1. pitkällä sivulla 5 ravipuomia 2. 3 laukkapuomia 3. Keskimmäinen kavaletiksi 4. toista puomia harppaus taakse päin ja sekin kavaletiksi ja sen taakse puomi samalla välillä kuin ensimmäinen puomi ja kavaletti. Jossain kohtaa lykkäsin sitten viimeisen puomin kavaletin alle.

mittasuhteet vähän heittää mutta ajatus on tärkein

Vaikka Bee olikin aika innoissaan kavaleteista ei sillä kuitenkaa ollu yltiömäisen paljoa virtaa, mikä sinäänsä oli iha mukavaa sillä jarrut toimivat hyvin :) Muutaman kerran se unohti jalkojensa lukumäärän mutta on se puomien kolisuttelu on jo vähentynyt. Sen seurauksena se kuitenkin onnistu repäsemään vasemmassa takasessa olleen vanhan arven auki. Verta ei kuitenkaan tullut joten ei muuta ku haavan putsaus ja haavasuihketta päälle.  Eiköhän se vielä opi laskemaan.

Maanantai meni Bellan osalta vapaapäivän merkissä. Kävin venyttelemässä ja rapsuttelemassa been läpi ja putsaamassa edellispäiväisen haavan.

Tiistaina Bella pääsi Jennin kanssa raikaaseen, ja kylmään, talvi ilmaan reippailemaan kun Jenni päätti pistää maastoillen.

Keskiviikkona Menin vähän tuuppailemaan koulua Been kanssa. Juuri kun oltiin saatu veryttelyt ohi ja keretty hetken aikaa tuuppailla niin maneesiin tupsahti lana. Olivat ilmeisesti muuttaneet lanaus päivää. Mutta tässä täytyy kyllä olla ylpeä tyttelistä, nimittäin mepä ei pelättykkään lanaa vaan keskityttiin ottamaan selvää mitä se ukkeli sielä selässä nyt oikein tahtoi ja annettiin lanaajan lanata. Hieno B <3

Ridatessa alkuun oli hankalaa kun sorruin taas tekemään liian montaa asiaa yhtä aikaa. Kun sain sitten itseni ajantasalle ja keskityin antamaan mahdollisimman yksin kertaiset avut niin kas kummaa ponihan oli oikein hyvä :) Ja eikös se Blondi juuri viime valmennuksessa sanonut että joskus vähempi on enempi. Ja niinhän se oli!

Tänään ois luvassa mulla ja Bellalla valmennus.

 Katotaan mites tällä kertaa käy